Sain kerran lahjaksi pienen ystävyyden ikonin. Se oli mielestäni aika vaatimattoman näköinen, ei puhutellut erityisesti silloin ja hautautui muiden tavaroiden joukkoon. Löysin sen hiljattain lipaston laatikosta ja se aukeni minulle ihan uudestaan. Mukana oli pieni lappu, jossa oli teksti:
"Me emme tiedä, mitä on tulossa, mutta emme välitä.
Jättäköön elämä jälkensä, kuluttakoot pettymykset,
riisukoon sairaus.
Vieretyksin me katselemme maailmaa pelottomin, uteliain silmin."
Ja lisäksi oli selitys:
"Me ihmiset tarvitsemme rinnalla kulkijaa, lempeää tukea ja läsnäoloa. Elämän matkalla ystävät voivat olla Kristuksen sijaisia, hengellisiä ohjaajia. Ikonissa näemme Kristuksen käsivarren ystävän olkapäällä. Tällä eleellä hän ottaa kantaakseen taakat, jotka painavat ystävää. Ikoni kutsuu meitä ystävyyteen Jumalan ja toinen toistemme kanssa. "
Nyt tuo ikoni on saanut uuden merkityksen. Ystävyyden merkitys on sairauden esiintullessa korostunut ja olemme todenneet, että käsitys, että vaikeuksien edessä ystävät paljastuu, pitää paikkansa. Tuntuu, että toiset pelkäävät syövän olevan tartuntatauti, niin täysin he katoavat elämästäsi. Sitten on niitä joita toisen sairaus koskettaa. Näin on tänäänkin vierähtänyt muutama tunti ihanien ystävien luona, jotka kolmevuosikymmentä sitten tapasimme äitiysvalmennuksessa neuvolassa. Miten tulee hyvä olo samanhenkisten ihmisten parissa. Tuntuu omien huolet katoavan ja aamupäivän itkut on pois pyyhityt. Kiitos rakkaat ystävät ja läheiset, että olette olemassa ja jaksatte rinnallamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti