Siis kuorsaamisesta tämä kaikki alkoi. Sen tiimoilta sain miehen patistettua lääkäriin, koska öinen ääni vierellä oli jo niin häiritsevää, etten saanut nukuttua. Uhkailin jo siirtymistä alakertaan nukkumaan, ja se tepsi. Lääkäriin lähtiessä hän sanoi, että taidan kysyä samalla tuota vihlomista tässä mahassa. En ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan??? Hmmm...no, muista kuitenkin se kuorsaaminen, se on pääasia, muistan sanoneeni. Lääkäriksi osuikin vanhempi lääkäri Hakunilan terveysasemalla, joka lähetti heti hänet tähystykseen, ensin miettien ääneen; antaisinko sinulle kuitenkin ensin närästyslääkettä? Aika tahystykseen tulikin jo viikon päästä. Samantien lääkäri oli kutsunut sivummalle ja kertonut totuuden: sinulla on syöpä ruokatorven ja vatsalaukun liittymäkohdassa. Se on vakava asia, muttei näytä pahalta ja vielä lopuksi: Älä heitä kirvestä kaivoon! Tämä tapahtui jouluviikolla!!! Kyllähän se joulunviettoomme vaikutti, mutta onneksi talo täyttyi pikkuväellä ja muilla rakkailla, ja jotenkin siitä vaan selvittiin välillä toki itkien ja parkuen. Netistä katsottiin tietoa sairaudesta ja totuus valkeni, vaikeampia sairaus on kysessä ja lääkäri oli toiminut oikein käypähoito-suosituksen mukaan laittaessan tähystykseen heti. Mieleen hiipi kuitenkin, kuinka moni syö närästyslääkkeitä vuosikausia ja syöpä saa rauhassa vallata alaa. Lähete Meilahteen lisätutukimuksiin lähti kiireellisenä, mutta pitkät pyhät viivyttivät sitä toki jonkun verran. Täysi kiitos kaikille heille siellä ihanasta kohtelusta ja hyvästä ammattimaisesta toiminasta. Pian oltiinkin jo säde- ja sytostaattihoidoissa, joihin taksi päivittäin haki pihasta.
No, kuorsaaaminen jatkuu edelleen, nyt ei vaan ole sydäntä tuuppia tai uhkailla häntä...se tuntuu nyt pieneltä vaivalta...vaikka viime yönäkin kuulin lintujen aamulaulun ennen nukahtamistani. Aamulla myöhäinen herääminen ei haittaa nyt kun vuorotteluvapaalla ei ole kiire mihinkään, mieskin oli herätessäni ehtinyt lähteä jo koiran kanssa lenkkeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti