Erilaisuudesta...

Ihana aurinkoinen kevätpäivä innoitti kävelylle parin sateisen päivän jälkeen. Tuntui jo lupaukselta kesästä. Tapanamme on lenkille lähtiessä vuorotellen saada päättä paikasta ja suunnasta. Mies liikkuu mielellään metsissä, hakeutuu hiljaisille paikoillla, nauttii rauhasta... yksinolosta.  Asumme lähellä Sipoonkorpea, jossa on mitä mainioimmat ulkoilumahdollisuudet, lähellä myös Kuusijärven ulkoilualue.  Luulisi, että lähitienoot on jo koluttu, mutta aina löytyy uusia tutkimattomia polkuja. Kolme viikkoa sitten kevätjäät olivat vahvat ja houkuttelivat liikkumaan siellä, ihanan autiuden keskellä, kuin avaruudessa...jossa lentokoneet kisailivat kuin linnut.

 Minä itse sensijaan viihdyn ihmisten joukossa ja asuisinkin varmaan vaikka Rautatientorin varrella. Suuntaan lenkkimme sinne, missä varmasti kohtaan ihmisiä, näkeminenkin riittää. Jään herkästi juttusille koiranomistajien kanssa, sillä on vaivatonta lähestyä kun on itsellä koira ja löytyy yhteistä puhuttavaa. Eikä haittaa vaikka lenkkeillessä voisi piipahtaa välillä jossain kafe`ssa. Mihinköhän seuraavaksi suuntaamme...ehkäpä Helsingin Tuomarinkylän ja Haltialan maille, siellähän on hyvät lenkkeilymaastot....mmm ja siellähän on se ihana Country white-liike.