maanantai 15. huhtikuuta 2013

Vertaistuki- paras tuki

Saatuaan diagnoosin, muisti mieheni heti, että eräällä hänen entisellä työkaverillaan todettiin vuosia sitten myös ruokatorven syöpä. Mitäköhän tälle ystävälle nyt kuuluu? Yhteydenotto hänelle  ja tapaaminen järjestyi heti vuodenvaihteessa tuoreeltaan. Tapaamiselta palasi kuin uusi ihminen, täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Tästä selvitään varmasti, koska tuo toinenkin on selvinnyt, jo neljä vuotta. Fyysisestikin olemus miehellä kohentui, toimintatarmo lisääntyi ja ryhti palasi sekä ilo silmiin, ainakin hetkittäin. Keskusteluissa hän usein muistaa mainita tuon ystävän nimen, parhaan tukijan. Hän on saanut faktatietoa leikkauksesta, toipumisesta ja jälkitilasta, toki välillä pelottavaa ja raskastakin kuultavaa. Yhteisiä tapaamisia on ollut  muutamia ja aina tuo toivo tapaamisten jälkeen on kantanut häntä eteenpäin......viime viikkoiseen lääkäritapaamiseen asti, jolloin jalat vietiin alta ja tuntui, että toivo pyyhkäistiin pois. Nyt mies lähti jälleen tapaamaan tuota ystäväänsä. Toivon sydämestäni, että kotiin palaa jälleen tulevaisuuteen valoisammin luottava mies.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Naimisissa, kaksi koiraa, kolme lasta, kuusi lastenlasta