Iso Kiitos!

Vajaa kuukausi on kulunut blogini avauksesta ja tuhannen katselun raja on ohitettu.  Kiitos lukijat ja myötäeläjät ja kiitos saamastani ihanasta palautteesta.  Nyt kun ei ole työssä, blogi antaa voimaa... kuin ystävälle puhuisi..ja ystäviä on tullut ympäri maailman, lähes kaikilta maanosilta...hauskaa.

Iloista vappua kaikille!

Kaikesta huolimatta vappu tulee ja tässä silmänruokaa...kahvila Kapusiinin ihana vappukakku.

Älä luovuta vielä, me ollaan oikeella tiellä...

Tieto leikkausajasta varmistui...keskiviikkona ensi viikolla....mies sanoi ensimmäiseksi V....! ja itkua..... Paljon pelkoa.. jännitystä...ahdistusta... kipua...tietoisuutta... epätietoisuutta...myös "helpotusta"...mennään joka tapauksessa eteenpäin tässä vaikeassa asiassa. Enemmän duoo, kun sooloo taas..ihan kuningasidea.

kotitaidetta...

Taide on kulttuurin eräs muoto ja esiintyy meillä myös näin, tyynynpäällisissä. Tuon viehättävän tyttökuvan hankin Sinebrychoffin museomyymälästä joskus.  Tuo alla oleva on Kodin Anttilan tarjouslaarista....mutta ette suinkaan ole vielä nähneet kaikkia tyynynpäällisiäni....

kulttuurin hyvää tekevästä vaikutuksesta....

Viimeisimmässä Me Naiset-lehdessä oli hieno juttu kulttuurin hyvistä vaikutuksista ihmiselle ja hmmm!! yhdessäolosta. Ihan paras juttu aikoihin! Ihan hetkeen ei ole kulttuuririennoissa tullut käytyä...viimeisin taisi olla Michelangelo-näyttely.  Raahasin miehen mukaan...mutta oli niin huonovointisen näköinen, että opastetun kierroksen jälkeen poistuimme pikimmiten. Muuten hän on oppinut kiertelemään kanssani näytttelyissä ja varsinkin matkoilla ollessamme kierrämme museoita paljon...ja kirkot pitää aina nähdä. Sinebrychoffin museossa on tuo näyttely vielä meneillään...suosittelen lämpimästi..
ainutlaatuinen näyttely Suomessa!

Kevään ensimmäiset valkovuokot.....

haloo helsinki...

Huomaan olevani hieman hurahtanut tuohon helsinkiaiheeseen, aamujen piristys on ollut tuo meikkipussi.

Pitikö tänään tehdäkin jotain...

Kuunnella ja tulla kuulluksi...mikä ihana olotila. Kiitos kaikki te Ihanaiset, jotka teitte tämän mahdolliseksi. Piti vain piipahtaa kahvitunnilla työpaikalla....ja mutkan kautta kotiin....kaiken kruunasi ystävän puhelu. Kyllä taas jaksaa tätä arkea.

Kas kuusen latvassa oksien alla...

Tämän hauskan kuvasarjan oravasta poikasineen ehti mieheni nappaamaan viime keväänä. Siinä emo on siirtämässä poikasta toiseen pesään. Yli vaikeiden esteiden..onnellisesti...lopulta metsään päätyivät...vaikka poikanen näyttää lähes yhtä isolta kuin emo.

 Oravissa on jotain viehättävää...kuten tästä tyynynpäällisestä voit nähdä...ihan tuosta lähi Jyskistä.

On meillä oikea oravakin....pihapuissa useitakin....tässä täytettynä, oman kissamme pyydystämänä 80-luvulla.

Tallinnan Kadriorgin puistossa on orava-liikennemerkkikin.

Ei vieläkään...

Odottaminen jatkuu.... soitto leikkausjonon hoitajalle vahvisti epäilyksemme, että leikkausta ei tule tällä vappuviikolla. Huomenna tiedämme lisää, kun tekevät seuraavan viikon leikkauslistan. Odottaessa tarkka tieto on parempi, kuin jatkuva epätietoisuus. Onneksi vointi on potilaalla hyvä ja jaksaa sen puolesta odottaa. Jos ruoka ei mahtuisi kurkusta alas olisi tilanne toinen. No, saammepa viettää vappua ystävien parissa.

Lapsensilmin....

Katsoin viikolla TV:stä ohjelmaa Kaisa ja puoli valtakuntaa, sitä jossa Teuvo  vieraili Habitaressa, ja esiteltiin Vallilan uusia verhokankaita. Siellä oli tuo ihana helsinkiaiheinen verho, sama jonka olin vaihtanut vierashuoneen ikkunaan talvella. Ohjelmaa katsoessani muistui mieleen hauska tapahtuma. Tässä taannoin  nukkuessani siellä vierailulla olleen lapsenlapseni  kanssa, sanoi hän unta odotellessaan, ettei ymmärrä miksi tuossa verhossa pitää olla tuo roskis...Mikä?...Missä? Sitten hän näytti Helsinki-nimen alla olevaa "pömpeliä" Seuraavalla viikolla sitten sattumalta näin Mannerheimintiellä tuon ko.verhossa esiintyvän samaisen "roskiksen" siis wanhan kioskin, josta kuva alla.

Synttäribileet....laulu raikaa Paljon Onnea!

Pikkumies siellä etelässä vietti tänään synttäreitään. Pysyäkseni tunnelmassa mukana kuuntelin Hevisaurusten  hauskaa synttärilaulua...olenhan heidän faninsa.. käynyt keikallakin. "Tänään hauska päivä on, mieli hilpeän levoton...Meill on synttäribileet, meill on synttäribileet!"- laulussa sanottiin.   Vaikutus oli päinvastainen, tuli ikävä ja itkuksihan se meni. Kakkua nautimme sitten kyllä toisaalla, synttäreillä myös... toinen juhlii kuusikymppisiä, toinen on yksi vee. Paljon Onnea!

Ommellen...

Nyt kun kaikenlaiset tekstit ovat trendikkäitä innostuin ostamaan Ikeasta halvalla (1.95/m) tuota kauan ihailemaani kangasta. Sain ommeltua siitä ihanat pussilakanat. No, lanka loppui, enkä saanut tyynyjä valmiiksi...miks aina käy näin.

Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan...

Tuo Haloo Helsingin kappale soi korvissa. Mies puuhastelee pihalla... veneen pesua... moottorin keväthuoltoa...ruohonleikkurin esiinotto ja öljyä sisään. Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan...
tietoa leikkauksesta ei ole vielä tullut. Puuhastellessa kaikki edessäoleva unohtuu. Mies on hyvinvoiva ja mieli on kohentunut. Mutta! 8-pallo-elokuva, jossa tuo kappale soi, on kaikkea muuta kuin kevyt... ..teki mieli lähteä kesken pois..

Vaaleanpunainen lohduttaa....

 Huomasin kaivaessani puutarhavälineitä esiin ,että viime vuonna hankkimani tarvikkeet ovat kaikki vaalean punaisia. Monet niistä rosa-nauha tuotteita, eli rintasyövän hoidon tukemiseen ja tutkimiseen menee osa tuotosta, hyvä näin! Puutarhasaappaani ovat oikeat hyvän tuulen saappaat, löytö Norjan matkalta muutaman vuoden takaa. Väriterapian mukaan vaaleanpunainen lohduttaa....kait noilla hankinnoilla on sitten jokin tarkoitus ollut.

Kuin maalla...

 Retkellä Kuusiluodolla Helsingissä, wanha kalastajatila... mikä rauha ja hiljaisuus. No, ei ehkä silloin kun kalastajalla on ollut yhdeksän lasta tällä saarella pyörimässä. Taustalla näkyy Myllypuron vesitorni.

  Taustalla vasemmalla kulki metro, edessä Hermannin kaupunginosa. Paljon hanhia palaamassa Suomeen.

Kauneus on katsojan silmässä..

 Muutama orvokki ja muratti ja niin on kevät täällä. Kevättyöt alkavat aina kuistin kukista. Pihakin on jo aika hyvässä mallissa, paljon on haravoitu, pensaat leikattu, puut karsittu...

Vanhat vaelluskengät, joilla on kierretty Kuusamon karhunkierrokset ym. polut viettävät eläkepäiviään kukkaruukkuina.

Vohvelia, hilloa ja kermavaahtoa...

Päiväkahvilla ystävien kanssa Helsingissä Kahvila Kapusiinissa, varainkeräystapahtuma kehitysvammaisten nuorten kodille. Vielä huomenna ehdit sinne. Tarjolla munkkeja, vohveleita ja kaikkea suolaista hyvää. Julkkiksiakin näkyi!

Pikkuvappua...

Aamupäivä TV:n äärellä kanavasurffarina, tämän aamun antia; eri kanavilta löytyy samanaikaisesti market kitchen, makujen lähteillä, gordon ramsay, arvostele mun illallinen, neljän tähden illallinen, voita&sokeria...voisiko tulla jotain muutakin!!! kun kaikkia ei kiinnosta ruuanlaitto. Päädyn neljän tähden uusintojen pariin, tänään siellä kokkaavat alan ammattilaiset. Ihana kuulla Kati Napan sanovan "Voi ei, mä en kestä tätä", kun on kyse ruuanlaitosta. Keskustelua mm. valmismaksalaatikosta ja kuhan mausta...niin se kuha maksoi meidän s-marketissa eilen 32.90/kg....ei ostettu, koska oli jo neljä päivää vanhaa. Tämän päivän ohjelmassa tähdet eivät jostain syystä kovasti kehu toistensa ruokia, eivätkä pisteetkään nouse korkeiksi....
Mies kutsuu lounaalle, onneksi on tuo kotikokki. Nytkin loihti lähes tyhjästä terveellisen salaattiaterian, runsaalla pippurilla höystettynä, sekun lisää kurkumiinin imeytymistä. paitsi toi salaattihan on imenyt itseensä valtavasti kaikkea myrkyllistä kasvua edistävää, tuholaisia torjuvaa... Meillä on eväät valmiina repussa ja matkaamme ystävien kanssa picnikille, vähän niinkuin pikkuvappuna kuuluukin.....eilen näin jo monta ilmapalloa..Toivottavasti ei saada vettä niskaan..no, sekin kuuluu vappuun.

Hyvä olo tarttuu...

Vierailimme eilen ystäväni luona ja sain häneltä ihanan kirjan täynnään hurmaavia koruideoita. Hän suositteli Juju-kerhoa, josta tuo kirja oli saapunut. Ainakin alla olevaa räsykorua ajattelin heti kokeilla. Ihastelen tuota ystävääni, hänen iloisuuttaan ja positiivista suhtautumistaan elämään ja yritteliäisyyttään vakavasta sairaudestaan huolimatta ja mikä parasta, että hän on löytänyt rinnalleen ihanan puolison ja kihlautuneet.  Runsainmitoin Onnea ja siunausta elämäänne, olette sen ansainneet!

Maa-artisokkakeittoa..

Tämä ei ole mikään ruokablogi, koska ruuanlaitto ei ole intohimoni, mutta tämän haluan jakaa. Sain ainkaan kolmen litran kattilallisen ihanaa maa-artisokkakeittoa kaivaessamme maasta tämän verran näitä mukuloita. Pesu...ei tarvitse kuoria, jos tekee heti maastanostamisen jälkeen, keittäminen, ripaus suolaa, tehosekoittimella muussaus ja hieman pippuria sekä kermaa, helppoa ja mmm. hyvää ja erittäin terveellistä esim diabeetikoille ja syöpäpotilaille, koska sisältää inuliinia.

Puutarhapolulla...

 Pakko välillä katsoa kesäisiä valokuvia, saadakseni inspiraatiota tähän puutarhahommaan. Kuusamat...pionit..särkyneet sydämet....ne ovat kohta täällä, pieniä lupauksia jo nousee maasta, kun haravalla hieman rapsuttaa.

Tässä krasseja suurissa vanhoissa kaksosten lastenvaunuissa....altakasteluruukussa,  siemenet pitäisi kohta laittaa. jotta samanlainen kukkaloisto ilahduttaisi tätäkin kesää.

 Joka kevät ihastuttaa tämä limenvihreä tähtimäinen kukka, joka puskee maasta heti kun lumet ovat sulaneet.
 

 Ja näitä on paljon....ihanasti levinneet tontin reunoille jääneillä reunamilla.

n

Syksyllä näky on tällainen. Valtavat suuret lehdet peittävät alleen laajat alueet.Kyseessä on ruttojuuri, josta kaikki eivät pidä, koska on myrkyllinen ja leviää. Paikassa jossa on tilaa, ja saa levitä, rikkaruohot eivät pääse nostamaan päätään ja silloin mitä parhain kasvi.

Kaikenlaista paljastuu lumen alta. Polun kompostille olen koristellut  hevosenkengillä.

Koiranelämää...

Opaskoirakoululla oli Avoimet ovet. Kävimme katsomassa millaisissa oloissa koirat siellä elävät.  Suuri osa koirista onkin kodeissa, joista ne tulevat tänne vaan koulutusjaksolle. Miten arvokasta työtä tekevätkään ne lukuisat perheet, jotka ottavat vuodeksi kotiinsa pienen pennun kasvamaan  tärkeään tehtäväänsä.

Tapasimme siellä myös erään eläkeläiskoiran, joka oli jo 15v. ja vaikutti hyvinvoivalta. Oma koiravanhuksemme on nyt yli 14v.  Nyt mietimme kovasti, milloin on oikea aika lähtöön. Koira voi hyvin, liikkuminen sujuu, maahan meno on vaikeutunut. Huulessa on tosi ikävän näköinen haava, vaiva joka vie ihon, eikä parane millään lääkkeillä, todennäköisesti ihosyöpää. Tässä kesäisessä kuvassa parinvuoden takaa Barbie on tuo tummempi ja vaalea ja nuorempi on nyt yhdeksän vuotias "pentumme" Cindy.

Löytöjä...

Piipahdus kirppiksellä ja tässä löytöni. Marimekossa olisi ollut ystävämyynnin kanta-asiakaspäivä eilen, mutten ehtinyt sinne. No, löysin tuon Marimekon pikkulaukun tuolta Oliverista. Laukku vaikuttaa käyttämättömältä ja Marimekko on kestosuosikkini!

Kun silmäni mä auki saan ...

Miehen mahakipu on hellittänyt Somacilla...vaiva onkin todennäköisesti ja toivottavasti ollut tuota refluksia, eli vatsahapot nousee ruokatorveen, joka on muutenkin hellänä sädetyksen jäljiltä, joita tuli 25 kertaa.  Vaiva voi antaa heijastuksia rintaan ja myös selkään. Vaikeutena on, että tabletti pitää nauttia tuntia ennen ruokailua ja toimisi ehkä parhaiten aamulla, mutta tuntuu hankalalta odottaa tunti ennen aamiaisen aloittamista. No, onhan näissä aamuissa aikaa. Mies on aamuvirkku ja minä tykkään nukkua pidempään. Nyt vasta tuntuu siltä, että olen tottunut tähän vuorotteluvapaaaseen ja kotonaoloon, kolme viikkoa se vei, työasiat tuntuvat jo ihan vierailta. Parhasta tässä ovat juuri nämä aamut...

Kevätsiivous....

Pitäisi tehdä tuo sama operaatio, eli vetää kaikki tavarat varastosta ulos, ja katsoa mitä tarvii, mitä ei.  Tässä ei kait kuitenkaan ole kyse kevätsiivouksesta....aika hauskan näköistä, Helsingissä eilen nähtyä. 

Oma koti kullan kallis...

Oma koti on vallattu takaisin ja espanjan väki mennyt. Ero on minulle aina yhtä vaikeaa.....kuin pieni kuolema....ehkä meitä näin valmistellaan isoon eroon, joka kaikkia meitä kohtaa joskus.  Siivosin itkun vallassa tavarat paikoilleen ja kodin kuntoon. Poikani tuomat ruusut ilahduttavat vielä pöydällä muistuttaen heistä siellä auringossa. Vain pienet kädet kaulalla voivat lohduttaa tässä ikävässä ja onneksi saan pian hakea erään pienen ihanaisen päiväkodista.

Kirjan ja ruusun päivästä...

Kirjan ja ruusun päivä oli eilen, tässä on sekä kirja, että ruusut. Tuota kirjaa silmäillessä tulee mieleen oma isoäitiys urani....kun tulin ensi kertaa mummiksi  (olin 37v.)  ajattelin, että miksi ei kukaan järjestä kursseja tähän hommaan ...rakkaus tuota pientä kohtaan on niin voimakas tunne ja halu ohjata ja neuvoa suuri, mutta miten tehdä se hienotunteisesti.  Sanoin usein, että isoäitiys on kuin olisi oma lapsi, mutta annettu muualle hoitoon. 

Tästä pikkukirjasta löysin juuri sopivan runon:

 Haluaisin niin kovin ammentaa yhdellä kertaa

nuoriin mieliinne viidenkymmenen vuoden

kokemuksen ja antaa teille heti

avaimet aarrekammioon, jonka jokaisen

timantin olen ansainnut kyynelin, taisteluin

ja rukouksin, mutta teidän on löydettävä

nämä sisäiset aarteet itse. (Harriet Beecher Stowe)

Minulla on rakkaussuhde myös kirjoihin ja lukemiseen yleensä. Halusin tuon siirtyvän tuleville polville. Siksi olemme erään lapsenlapseni kanssa perustaneet kirjapiirin. Luemme molemmat saman kirjan ja menemme sitten johonkin, yleensä pizzalle keskustelemaan tuosta luetusta. Molemmilla on samanlainen pieni muistilehtiö, johon voi tehdä muistiinpanoja luettaessa. Laatuaikaa molemmille....

Onnea on omistaa pieni poika...

 Me kaikki isovanhemmat podemme sydämen"laajentumaa". Meillä on näet sydämessämme reilusti tilaa ja paikka jokaiselle isolle ja pienelle rakkaalle, uusi ei vie tilaa toisilta. Tänään olen erityisen iloinen, kun sain tiedon, että sukuumme on syntynyt uusi jäsen, pieni poika..tiedän mikä ilo isovanhemmille. Minulla on ollut ilo saada pitää viikon luonamme tuota omaa pientä nuhanenää, joka palaa pian Espanjan kotiinsa, oman äitinsä syliin eikä sieltä sylistä varmaan ihan heti pois pääsekään. Onni on ollut minulla, kun olen saanut nauttia tuon pienen tutkijan hymystä, silmistä, äänestä, kiljahduksista, pehmeydestä, hiuksista, kaikesta hänessä...Silmäni kostuvat kyynelistä kun tiedän, että seuraavan kerran tavatessamme...sitten joskus... hän kävelee.

Ake, make, pera ja mä...

Miehellä kävi nuoruuden ystävä kyläilemässä. Heille on tullut tieto yhteisen ystävän äkillisestä poismenosta hiljattain. Kuuntelin sivusta kun miehet muistelivat yhdessä vietettyjä hetkiä elämänvarrella. Pohdittiin elämäntapoja...voimasanoilla vahvistettiin omaa tyhmyyttä tupakanpolton suhteen. Miehellänikin lukee kaikissa epiksriiseissä heti nimen ja iän jälkeen:  pitkä tupakka-anamneeesi. Liki 40v. hän ehti polttaa tupakkaa, osan ajasta vieroitustuotteita nauttien. Jos tämä sairaus on jotain hyvää perheeseemme tuonut, niin tupakasta hän on päässyt irti ja myös moni muu lähipiirissämme. Siitä olen kiitollinen.

Olet puolisoni nyt...

Tuo Samuli Putron kappale on tällä hetkellä niin todellinen...

Feelings...

Mies ajoi tänään autoa niin kyynelten sumentamin silmin, että jouduin sanomaan hänelle, että tossa harmaalla asfaltilla sun edessä on harmaa auto, näetkö? Hän oli juuri keskustellut puhelimessa lääkärinsä kanssa, joka kylläkin antoi toiveikkuutta tähän tilanteeseen. Se "jotain" mitä siellä vatsan ilmusomukkeissa on, sijaitsee  kasvaimen alapuolella, ja imusuoniston virtaus on alhaalta ylöpäin, joten onko ollenkaan mahdollista, että kasvain olisi tehnyt etäpesäkettä "väärään suuntaan"?  Leikkauksen lähestyessä alkaa pelko hiipiä molempiin. Tilanne on raastava ja raskas.

Kierrätystä

 Onneksi on taitavia ystäviä ja voi ihastella heidän kättensä töitä. Tässä oiva vinkki sadepäivien varalle tai sinulle jonka kädet ei ole sidotut tällä hetkellä puutarhahommiin.   Et taatusti  arvaa, mitä tässä kuvassa olevat rinkulat ovat... no, ne ovat juomatölkin aukaisijoita, joita tähän tekeillä olevaan käsilaukkuun on jo käytetty 440 kpl. Palaset kiinnitetään toisiinsa virkkaamalla.Kuulemma helppoa...kaikki on , kun sen osaa.

Kipuilua....

Mies on enenevässä määrin valitellut rinta...mahakipua, liekö viikonlopun hohtokeilauksen ansiota, omenapuun leikkauksesta tullut vai jännitystä....Ruuansulatusvaivoihin hän saa edelleen avun Silicum Tonicista... tuo ihmeaine...piihappovalmiste. Gefilus -piimää kuluu meillä myös paljon, sitä miehelle ja koirille.  Itse en ole piimää koskaan suuhuni laittanut, mutta tuota Silicumia käytän jo minäkin, ei turvota enää. Osuutensa voi olla myös maitohappotableteilla, joita syömme säännöllisesti nyt molemmat.

Kaislikossa suhisee...

Lähdimme tänään tuulettumaan Helsingin Vanhankaupunginlahdelle. Hauskaa, että niin lähellä keskustaa voi kulkea pitkin pitkospuita. Taustalla siintää unelmieni asuinpaikka, Arabianranta.

Sanoja puutarhasta...

Piha haravoitu, kiveykset pesty, hiekkakäytävät siistitty, pensaat leikattu, omenapuut karsittu, perennapenkit valmiina, kasvimaapenkit möyhittyinä,  komposti tyhjennettynä ja levitettynä, kalkitusta ja lannoitusta unohtamatta. Pihakalusteet pestyinä ja maalattuina paikoillaan kolmeen eri oleskeluryhmään, terassi, parveke, kuisti, ylä- ja alapiha, grillikatos, kaikki tehty. No, ei ole! Unelmaa kaikki, sillä tuo kaikki on vielä edessä. Mistähän saisi voiman ja inspiraation siihen. Ehkä se on tuo aurinko. Ainakin se houkuttaa katsomaan ylöspäin, eikä tuota kaikkea likaa ja roskaa tuolla maassa. Aika menee kuitenkin tällä hetkellä seuratessa keittiönikkunasta, kun harakka tekee pihapuuhun vanhaan kyyhkysenpesään uutta majaa.... kiva kun nyt siihen oleskeluryhmän viereen sen teet! Hauska on kuitenkin seurata sen puuhia, kantaa itseään pidempiä oksia, niin ettei meinaa jaksaa lentoon päästä. Ehkä se näyttää meille mallia. Sinitiainen on vallannut tutun pesäpöntön,  mutta pian saapuu kirjosieppo ja häätää sen pois.

Kevät oveen koputtaa
linnun nokalla.
Talitintti hoputtaa:
ylös horteesta.

Voinko tänään minäkin
ulos katsoa,
laulaa äänin sortuvin
kevään kiitosta.

Voinko tänään minäkin
oven avata,
nähdä kuinka maisema
tulvii valoa?

Pöydälleni ilmestyi eilen ihana Anna-Mari Kaskisen runokirja; sanoja puutarhan vehreydestä, josta löysin juuri tähän hetkeen sopivan runon. Kiitos Sinulle, joka tämän kirjan siihen päiväunieni aikaan toit.
Juuri nyt soi puhelin.... kutsu ystävän luo päiväkahville, no ehtiihän nuo työt tehdä myöhemminkin, sillä tätä tarvitsen enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.

Sytytä valo pimeään....

Tässä mainiot lukulasimme,  joilla voi lukea yölläkin häiritsemättä vieressä nukkujaa valolla. Laseissa on nimittäin led-valot. Aivan mahtavat!
Löytyivät Tarjoustalosta muutamalla eurolla ja toimiiiiii.