Tapasin ystäväni eilisen sairaalamatkan jälkeen ja häneltä sain lohdutukseksi Hanna Ekolan cd:n. Levy, jonka laulut ovat syntyneet uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Mies, joka ei ole tunnustautunut uskonnolliseksi, sanoi edellispäivänä sairaalan tutustumispäivässä kotimatkalla, että nyt ei voi kun laittaa kädet ristiin. Se lause sisälsi kaiken. Luottamuksen ..toivon...uskon...Cd:ltä löysin heti tähän hetkeen itselleni sopivan laulun Tellttaretkellä:
"Jos kyynel tulee silmäkulmaan eron hetkellä, niin muistetaan et ollaan vaan me telttaretkellä....."
Ystäväni kysyi minulta iltapäivällä , pystynkö hetkeksikään unohtamaan tätä asiaa? Pystyn, koska elämäni täyttää myös moni muu asia....kaikki rakkaat ym ......ja kaikenlainen "hömppä"....sen turvin pystyn aina
hetkeksi unohtamaan. Näen maailman kauneuden tämän kaiken epävarmuuden keskellä ja siitä saan voimaa...
ja entäs jos Jumala ei olisi luonut ihmisille huumorintajua?... sitä tarvitaan... ja voi tällaisellakin hetkellä olla yksi selviytymiskeino.....siksi vielä kuva tuosta teltasta, jossa mies on retkellä.
Pelkään,
koska odotan siltä
niin paljon.
Mutta vielä enemmän pelkäisin,
jos en uskaltaisi odottaa
-sillä silloin olisin jo luovuttanut.
Hanna Ekola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti