Nyt sen nään, ei voi yksikään ...
päättää päivistään, ne määrätään...
Niin, tänään siis otti sairaanhoitaja oikeudekseen määrätä mieheni päivistä, ilmoittamalla, ettet parane tästä taudista koskaan....ja lisäsi, että on syytä laittaa paperit kuntoon. Tämä tyyli, millä asia tuotiin julki on ollut meidän porukoille tänään kova isku. Potilaan vanha äitikin sanoi Törkeetä! Keskustelin ko. hoitajan kanssa...hän perusteli sanomaansa, että hänen periaatteenaan on keskustella näistä vaikeista asioista ja varmistaa, että potilas alun shokin jälkeen ymmärtää, että on pahasta taudista kyse.....No, onko oikea paikka tv -huoneessa, kun potilas on siellä viettämässä aikaa...kun on kyseessä uusi, vasta juuri ensi kertaa tavattu hoitaja....vaikkakin... potilas on hyvin toipunut leikkauksesta, missä poistettiin etäpesäkkeitä ja peräännyttiin....mutta on silti toiveikas tulevaisuutensa suhteen ja lähdössä kotiin toipumaan ja odottamaan sytostaattihoitojen alkamista, minkä odotamme tuhoavan karanneet mikrokokoiset syöpähippuset. Ennen lääkärit kertoivat tällaiset asiat, nytkö ne hoidetaan käytäväkeskusteluina hoitajien toimesta? Olemme tästä kerrontavasta olleet tosi vihaisia....vaikka olkoonkin totuus, että tauti on paha ja pitää varautua pahimpaan....tämä on ollut tiedossa koko sairauden ajan...silti jotkut parantuvat ja toiveikkuutta ja taistelutahtoa ei saa tässä vaiheessa nujertaa.
Päivä on kääntynyt iltaan...on kaikesta huolimatta ehditty nauttia ihanasta aurinkoisesta kevätpäivästä. Mies on ihaillut kotipihan vihreyttä ikkunan kautta... kotona olosta ja äitienpäivästä perheen parissa nauttien. .....myrsyn jälkeen on poutasää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti