elämää ruudulla...

Kiitos tuolle taivaalliselle skypelle, jonka avulla voin pitää näköyhteyttä Euroopan toisella laidalla asustaviin rakkaisiin. Joskus pelkään sen lisäävän ikävää....voin katsoa, mutta en koskea ....aistia lämpöä....en voi tuntea pientä poskea poskeani vasten...lapsen tuoksua. Voin kuitenkin livenä nähdä heitä  leikkimässä, syömässä, kylvyssä tai niinkuin tänään ...ihmeellistä ...automatkalla. Olen nähnyt heidän maisemansa ja lenkkipolkunsa...astunut ovesta sisään...istunut melkein sohvalla....ruudun kautta. Kiitos nykyteknologialle.