Pue yllesi punaista.
Maalaa taulusi kirkkaaksi.
Mutta entä kun tänään
näen kauneuden harmaassa,
suon yli kaartuvassa usvassa,
vanhojen talojen seinissä,
joissa asuvat menneiden polvien muistot.
Savupirttien patinoissa,
jotka antavat levon ja rauhan.
Harmaan edessä
voin olla hiljaa,
hengästymättä.
Harmaan edessä
on tilaa
ajatella valmiiksi
kesken jääneet ajatukset.
Kirjoittaa pois eilisen itku.
Raivata tilaa uusille sävyille.
Sillä värien aikakin tulee vielä.
Harmaan jälkeen niissä hehkuu
uusi, syvempi sävy.
Hanna Ekola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti