taistelu jatkuu!

Soitto sairaalaan 14.00 jälkeen: osastosihteeri..sairaanhoitaja..toisen osaston sihteeri...sairaanhoitaja....lopulta linjan päässä oli hoitaja, joka sanoi, että "voittekin puhua hänelle itselle, hän on tässä hereillä" Mitäh häh..ei oo mahdollista!!! No, kyllähän silloin arvasin, että ne "Jotain" olikin etäpesäkkeitä ja oli tehty vaan lyhyt leikkaus...ja näinhän se oli. Kaksi imusolmuketta, jotka nähtiin PET-kuvauksessa reagoineen, olivat etäpesäkkeitä ja nykytutkimuksen valossa silloin ei kannata jatkaa radikaalileikkauksella vaan peräännytään.
Totisesti tällaisessa tilanteessa on ihanaa, että on joku jonka olkapäähän itkeä. Tyttäreni oli ottanut töistä vapaata, koska tiesi, ettei kykenisi tekemään tarkkuuttta vaativaa työtään. Olimme hakemassa hänen autoaan huollosta. Tuntui lohduttomalta...Itkultani sain sanottua miehelle vain, että tulen heti sairaalaan katsomaan häntä. Mennessämme hoitaja kehotti meitä menemään kahvilaan odottamaan, sillä miestäni ei ole vielä tuotu heräämöstä...."ei kyllä hän on herännyt, pakko olla...olen kahdelta puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja nyt kello on puoli viisi", sanoin. Tunnin päästä mentyämme selvisi syy... oli tehty avaava leikkaus ...näinhän kirurgi oli maanantaina sanonut tekevänsä.... että hän tähystysleikkausen ja patologin tutkimusten jälkeen avaa vielä varmistaakseen tilanteen. Haava oli tosi pitkä ja kipeä yhdestä kohtaa ja siksi oli pidetty heräämössä tarkkailtavana.  Potilas oli tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa ja  tietoinen, että sytostaateilla jatketaan tästä ja "taistelu jatkuu!" sanoi hän urheana.

Katse alas...seuraa viivaa....viivakoodilla pääset oikealle osastolle...

.