Aisopoksen saduissa (620-561 e Kr.) on kertomus apinaäidistä. Tämä kertomus tuli oitis mieleeni kun kirppiksellä näin tämän apina-aiheisen wanhan koulutaulun. Ko. sadussa Jupiter antoi kaikille metsän eläimille julistuksen, että hän lupaa kuninkaallisen palkinnon sille, jonka jälkeläinen tunnustetaan kauneimmaksi.
Muiden joukossa saapui apinakin ja toi äidin hellyydellä pienen latteanenäisen, rumapiirteisen apinanpoikasen kilpailemaan luvatusta palkinnosta. Yleinen nauru tervehti häntä hänen esittäessään pienokaisensa, mutta apinaemo virkkoi. "En tiedä, määrääkö Jupiter palkinnon lapselleni, mutta sen tiedän, että hän on ainakin minun, hänen äitinsä silmissä rakkain, suloisin ja kaunein kaikista." Näin me äidit omista lapsistamme ajattelemme...rakkaimpia, suloisimpia ja kauniinpia kaikista!
Alakuvassa eräs minulle niin rakas "apinanpoikanen" viime kesältä ...ihmetellen yleisestä naurusta kadulla kulkiessa ..."miksi noi ihmiset nauraa mulle?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti