"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi-minä ymmärrän....
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua.
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle....
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan...sinäkin huomaat....
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivuilta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä.... jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä-me kaksi- näinä vuosina...
Älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Itkenpäs...pelkkä ajatus....
nytkö...voi rakas....
välillä olen varma siitä, että lähtösi on lähellä
herätät yöllä...nyt on oikea hetki...
katselen eläinlääkärin numeroa...mietin lemmikkilehtoa...
ja sitten....kotiin tullessa vastaan juoksee iloinen koiravanhus....ei vielä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti