rakas koiravanhus...

                           Niin totta joka sana....tuntemattoman runoilijan kynästä:
                              "Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
                             ja kivut häiritsevät untani,
                             niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
                             sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
                             Sinä tulet surulliseksi-minä ymmärrän....
                             Älä anna surusi estää sinua,
                             sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
                             rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
                             Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
                             Tulevaa ei kannata surra.
                             Et haluaisi minun kärsivän.
                             Kun aika koittaa, anna minun mennä.
                             Vie minut sinne missä he auttavat minua.
                             mutta pysy luonani loppuun.
                             Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle....
                             kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
                             Tiedän, että aikanaan...sinäkin huomaat....
                             se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
                             Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
                             niin kivuilta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
                             Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä.... jonka täytyy tehdä päätös.
                             Olemme olleet niin läheisiä-me kaksi- näinä vuosina...
                             Älä anna turhaan sydämesi itkeä.

Itkenpäs...pelkkä ajatus....

nytkö...voi rakas....

välillä olen varma siitä, että lähtösi on lähellä

herätät yöllä...nyt on oikea hetki...

katselen eläinlääkärin numeroa...mietin lemmikkilehtoa...

ja sitten....kotiin tullessa vastaan juoksee iloinen koiravanhus....ei vielä....

tiramisua ja romaneskua...

Nautittiin synttärikaffet tiramisun kera...ihan Pirkkaa kylläkin vaan...mutta mainio tuo pintakuviointi...

päivänsankarikaan ei  tosin ollut paikalla......
Onnea ja halaukset esikoisellemme sinne Espanjaan!

 Iloa aterialle toi myös tuo Romanesku-kukkakaali .... kuin taideteos...mieleen tulee korallit...

Ihmemies::.

Mies selvisi flunssastaan nopeasti...jo viikonloppuna oli merellä veneilemässä. Tänään sytostaattihoitokuurin aloituspäivä Syöpäklinikalla ...jälleen.....tiputuspäivä ja kaksiviikkoa tablettihoitoa..trombosyytit  eli hyytymistekijät laskusuunnassa...125...saas nähdä miten käy seuraavan hoitojakson...alle 100 ei hoitoa anneta...kuten kävi keväällä ennen leikkausta. Tänään kuitenkin kaikki kunnossa..olo hoidon jälkeen ok...tuttu kylmänarkuus ainoa vaiva... teimme tunnin kävelylenkin ja hyvin jaksoi....Ihmemies!

autowanhus...

Olimme jälleen mukana....antamassa iän ja kokemuksen tuomaa asiantuntija-apua talonostoaikeissa oleville...ja kas!...mitäs pihan perältä löytyikään...tällainen upea autowanhus. Luulisi, että tuollaiset on jo kerätty talteen ja kunnostettu museokäyttöön. Sielläpä oli...pensaiden siimeksessä.

toipunut...

Mies on toipunut flunssastaan sen verran hyvin, että uskaltauduimme lähteä Itikseen syömään. Kauppakeskus on kokenut muodonmuutoksen pitkään jatkuneen remontin aikana...ja varsin hyvältähän siellä jo näyttää....käytävät ovat tilavammat...on avaruutta...selkeyttä...ja totuttua kansainvälisyyttä...Tutussa ruokapaikassa palvelu oli hyvää...ja tapakset maukkaita...tilaamani uuniperuna maistui...mutta mikä lie...molemmille jäi tunne ettei ollut hintansa arvoinen käynti...

 

väri-iloa...

Mitä upein päivä saattaa pihaa talvikuntoon...siivoillen...ja laittaen kesäkukkia pois ja kanervia tilalle...sekä ihailla samalla maisemaa ja kasvien vaihtumista syysväreihin...jotkut vähän arkaillen....jotkut jo täydessä roihussaan...viime viikon kirpeät aamut vauhdittivat selvästi tätä väri-iloa...

 

kurkku kipee...

Mies potee flunssaa...kurkku on kipeänä...tätä ihmettä ei olekaan vuosiin koettu....edellinen taisi olla 80-luvulla. Kuumaa juomaa ja peiton alle...Maanantaina on sytostaattikuurin vuoro...kuumetta ei saa ainakaan silloin olla...

rakeita..räntää...

"Maistuu ihan Suomi-letulle! " sanoi 4v. pojantytät letuista, jotka paistoimme tilamaidosta...viimeisen Suomen vierailupäivän kunniaksi.  Lettukestien jälkeen olikin jo jäähyväisten aika...ja itkujen...muistoksi jäi jääkaapin oveen teksti....olette rakkaita...piirustuksessa tyylitellään Monster High-nukkeja...öhömm...en minäkään tiennyt ennen mitä ne on...

Tämänpäiväinen maatilaretki oli tytön Suomen vierailun viimeisen päivän toivelistalla ykkösenä ja voi riemua kun nähtiin lammaslauma niityllä...ja vielä lehmiä ja hevonen.... Yhtäkkiä taivas pimeni ja saimme hurjan räntä/raekuuron niskaamme...Tyttö tokaisi..."must on ihana mennä Espanjaan" ...pyysin laittamaan kuvan kun on jo huomenna uima-altaalla lekottelemassa...ei kumisaappaita...ei villasukkia...ei sukkahousuja...ymmärrän...meillä kun oli aamulla mittarissa 1,7 astetta....Saimme kutsun tulla jouluksi sinne lämpimään....houkuttelevaa...

jälleennäkemisen iloa...

Ihana jälleennäkemisten ja kohtaamisten päivä. Vanha rakas työkaveri kävi työpaikalla tapaamassa meitä...kuukausien tauon jälkeen jälleennäkemisellä on suuri arvo....miten joihinkin työkavereihin voikaan kiintyä niin paljon. Sama jälleennäkemisenilo jatkui illalla, kun perheemme oli koolla...huomenna kotiinlähtevät espanjanrakkaat viettävät viimeisen yönsä meillä...Illansuussa koolla oli serkusten ja sisarusten iloinen joukko koirineen. Huomenna on taas jäähyväisten aika...

mieli musta...

Ei mikään helppo päivä...miehellä lepoviikko sytostaattihoidoista...niinpä...taas vaan viikko...Mieli mustana ollut hänellä kuulemma koko päivän ja huono olokin....jonkinlaisia fyysisiä tuntemuksia mahassa. Ulkoisesti hyvinvoivalta näyttää....paino jopa noussut ja hyvin ruskettunut kesällä.  Nämä muutoskohdat hoidossa vaaan tuovat taudin niin totisesti framille...päin kasvoja... Eihän syöpää koskaan toki unohtaa voi....aikaisemmin lepoviikko on ollut helpotus....Itse olen jollakin ihmeellä pystynyt pistämään taudille vastaan...en anna sen nujertaa mieltäni...enpä tosin voi nykyään yhtään suoda ajatustakaan sille ja kohtalollemme...elän vaan päivästä päivään...en taistellen ...vaan olemalla ajattelematta sitä...eikä se aina onnistu. Syyskuun olen ollut nyt töissä...vielä lokakuu ja sitten marraskuun alusta talvi jatkuu kotona vuorotteluvapaalla. Mitään suunnitelmia ei ole sille ajalle tehty...kaikki riippuu lokakuun kuvausten tuloksista. Tänään on pahaa oloa lohduteltu ja pidetty sadetta sisällä suklaan voimalla... teeveen äärellä ja takkatulen lämmössä...siis kunnes se alkoi vetämään ja lopetti savuttamisen.

unelmasta se alkaa...

Sateenkaaren päässä on aarre...olisiko se tässä?
Lukuisia reissuja on tehty... katsastamaan taloja  ...tyttären perheelle...halvalla ei hyvää tahdo saada...mutta tänään tuli tunne, että hinta ja laatu kohtaisivat....saas nähdä kuinka käy...saako löytäjä aarteen..toteutuuko unelma nyt vai...myöhemmin...Aikataulu toimii...sopivasti onkin huomenna tulossa katsojat heidän kaksiolleen..toivottavasti ovat ostajat!

maatuska-babuska...

Jokainen tietää millainen on maatuska...babuska äitihahmo...tuo venäläismummon näköinen puunukke, jonka sisältä löydät useita samanlaisia...ennen ne olivat kaikki samannäköisiä....nykyään on runsaasti valikoimaa...julkkiksia...poptähtiä...presidenttejäkin....ihan mitä hahmoja vaan maan ja taivaan väliltä...Pariton luku symboloi hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta...venäläistä kulttuuriperintöä...Tallinnan matkamuistokaupassa ihailin niitä eilen ...

 

 

 

 

 

jos ei mieleistä löydy...voit maalata sen itse....

lauantaina...

Lauantaipäivän koulutusristeily Tallinnaan....

luentoja...työpajoja...kollegojen ...uusien ja vanhojen tuttujen tapaamisia...

 

ehdittiinpäs välissä tehdä pieni päiväkävely Tallinnassa...

nauttien kaikesta...kaikilla aisteilla...

 

 

 

                           ja aurinkoiselle terassille porukalla levähtämään...no...se olikin luxury hotelli...

                                                         

                                                                 pieni on kaunista....ja hyvää....                       
                                                                           ....herkkukaupasta.....mmm...macaroons...

 

                                      

ja takaisin laivaan...hetken rauha ja hiljaisuus ja sitten buffetpöydän antimista nauttimaan...

                                                     

                                               ja lopuksi ...vähän sitä ja tätä...suu makeaksi...

 Onnistuneen päivän kruunasi työkaverin mies, joka ystävällisesti nouti meidät terminaalista...

ja ajoi jokaisen kotiovelleen asti....voisiko parempaa palvelua toivoa...

Tallinnan lämpö ja aurinko kun oli vaihtunut Helsingin pimeyteen ja sateeseen.

Lämmin kiitos kuskille!

Porkkanamarkkinoilla ...

Porkkanamarkkinat Senaatintorilla  Helsingissä...tarjolla tietysti porkkanoita...tuoreena ja keittona ...erityistä Käpylän keittoa.... maukasta ja hyvää ...Seurakunnilla oli myynnissä syksyistä satoa ja jotain erikoistuotteitakin...kuten perunapuuroa...ja tavallisten villasukkien lisäksi junasukkia.

Neuletuotteiden myyntipöydän äärellä kuulin junasukkien tarinan...sodan aikana v. 1940 eräs äiti oli 2kk ikäisen vauvansa kanssa matkalla junassa ja vierustoveri ...käsityönopettaja...oli huomannut, että lapsellla ei ole lämpimiä tossuja. Niinpä oli hän  purkanut omaa villatakkiaan .... ja kutoi junan seistessä vauvalle sukat...siitä nimi tälle sukkamallille....ja niin hellyttävä tarina..Alkuperäiset valkoiset sukat ovat kuulemma vielä tallessa.