Epäluulo..alakulo...outoja sanoja. Miestä on askarruttanut tämä epätietoisuus sairaudesta...ja sen etenemisvauhdista..tehnyt epäluuloisen ja alakuloisen....ketäpä ei olisi. Reissussa oleessamme olen tavannut hänet silloin tällöin mietiskelemässä.....ja itkeskelemässä... Olen itse saanut hetkellisesti sairaudesta niskapersotteen...ja yrittänyt miestäkin saada nauttimaan tästä hetkestä...näistä hyvistä päivistä...jopa toppuutellut... surullisen mielialan mennen nopeammin ohitse. Tämänpäiväinen lääkäriin meno jännitti kyllä meitä molempia. Tälläkertaa lääkärillä olikin parempia uutisia...patteja EI OLE TULLUT LISÄÄ ja ne pari vanhaa keuhkoissa on selkeästi PIENENTYNEET kooltaan. Hoitoa jatketaan taas 3x kolmen viikon jaksoissa eli entiseen tapaan. Her2 -tyypin syöpäänhän hoidon pitäisikin reagoida näin eli hyvin. Lomani jatkuu elokuun lopulle ja uutisten ollessa näin hyviä palaan näillä näkymin töihin kahdeksi kuukaudeksi ja marraskuusta lähtien vuorotteluvapaani taas jatkuu...tuo valtavankokoinen alakuloinen patsas on tienviereltä Punkaharjulta...tekijää en tiedä.....
♥
VastaaPoista