Ikävä on kova...ja elämä tuntuu tyhjältä ilman niitä....nyt kun lomailevat siellä saaressa. Toinen on oksentanut...toinen on ripuloinut ja pyytänyt kahden tunnin välein öisin ulos...reagoivat kait muutokseen vatsallaan...
Nautimme nyt karvattomasta asuntoautokodistamme...kultaisen noutajan turkin hoito vaatii jatkuvaa työtä..muuten kaikki niistä irtoava karva on jaloissa....
Vanhat koiramme eivät tahdo jaksaa näiden tyttären pikkukoirien painimista...hyppimistä,....repimistä...jatkuvaa leikkiä...siksi veimme vanhuksemme hoitoon...
Eihän tuo dobberi enää ihan pieni ole...se syö...syö...ja kasvaa ihan silmissä...Pihanurmellamme saavat taas temmeltää rauhassa...Pennun sisäsiistiksi oppiminen on sujunut hyvin...osaa pyytää jo tarpeilleen ulos..toki vahinkojakin sattuu....yleensä matolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti