Olipa kerran näätäperhe...

Ei se ole orava, ei hiiri, ei lepakko...tuo pieni söpö pää joka kurkistaa...se on NÄÄTÄ, joka pesii ystäväperheemme kesämökillä... sen kattorakenteissa. Emo hoitaa siellä muutamaa poikastaan, jotka juoksevat yöllä niin, että kattopellit rämisee kuin pahimalla ukkosella. Poikaset vinkuvat ja huutavat...olen kuullut nauhoitteen....ja jätökset haisee!!! Katto on kertaalleen otettu auki ja laitettu suojaverkot...mutta näätä haluaa asua juuri tässä tutussa mökissä järven rannalla ja löysi pienen pienen reiän...harjanvarren kokoisen ja teki uuden pesueen taas tänä vuonna...jo kolmannen kerran.
Näätähän on rauhoitettu eläin näin pesimäaikana...mutta ...VIETÄ siinä sitten lomaa mökilläsi.....

                  Tällaista jälkeä näädät tekevät mökin rakenteissa...villat myllätty...raatoja mädäntymässä...jätöksiä....                                               

Tarina näädistä ei ole vielä päättynyt... niinkuin tarinat yleensä päättyvät ...sanoihin ....sen pituinen se.
Vaan ne asuvat edelleen pienessä mökissä järven rannalla....ja perhe viettää lomaansa...jossain muualla.