On elämä lainaa.... Mietteitä ja tunnelmia syöpää sairastavan rinnallakulkijana... ja omaa jaksamista erilaisten puuhien parissa
tiistai 15. huhtikuuta 2014
verikokeita...
Miehellä on huomenna sytostaattitiputus ...jälleen...Totuttuun tapaan hän marssi lähiterveysasemalle verikokeisiin aamulla...veriarvoja seurataan tarkasti ja jos niissä jotain ilmenee...tiputusta ei voi antaa...joskus trombosyytit on heilahtaneet niin alas, että hoito on jäänyt väliin...Vaan...kas..lähetettä ei tänään näkynytkään koneella...ensimmäistä kertaa oli käynyt kömmähdys tai unohdus...no...toki verikokeet otettiin...puhelinsoiton jälkeen...Mies on hyvinvoiva....ruokatorvessa ei ole enää tuntemuksia, niinkuin jokinaika sitten...ennen sytostaattihoitoja...Ystävät, jotka eivät ole tavanneet häntä pitkään aikaan...kävivät tapaamassa eilen ja yllättyivät miten hyvässä kunnossa hän on...pulska ja punaposkinen...puuhastelee...lenkkeilee...tekee pihatöitä...golfaa....Jalat ja kädet kärsivät sytostaattihoidosta...ovat arat ja pistelevät...lisäksi isovarpaan kynsivallit tulehtuvat herkästi...Mieli on välillä...aika usein... alavireinen...itku herkässä...iloisena töistä palatessani saattaakin vastassa olla itkuinen mies...kyllä tämä koettelee...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti