Rakkaita ympärillä...aurinkoa...lämpöä...hyvää ruokaa...Pikkuruinen hotelimme pienen rauhallisen kadun varrella...lähellä pojan perheen kotia.
Lapsenlapsista Poika puolitoista -vuotias vierasti alussa.
Neiti nelivuotias kiherteli yhtä onnellisena kuin mummi ...
saatuaa pikkuiset pitkästä aikaa sylinsä...
En tiennytkään miten suuri voi ikävä olla...ja ihanaa jälleennäkeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti