Rakas Barbie...kultainen noutajamme saapui tänään takaisin kotiin.... uurnassaan...tuhkattuna....home, where your story begins...Viikko sitten eläinlääkärin tekemän eutanasian jälkeen veimme Barbien suoraan Mäntsälän lemmikkilehtoon poltettavaksi....halusin ehdottomasti tehdä tämän viimeisen matkan...ja saattaa rakkaamme perille itse...Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan vielä iltamyöhällä. Valitsimme yksilötuhkauksen ...1100 astetta ja n. puolisen tuntia...poltossa olisi saanut olla mukanakin. Purnukan, joka toimii uurnana olin hankkinut jo etukäteen.
Koko prosessissa päätöksen tekeminen oli vaikeinta..."Ensiksi on valtava suru. Pian suru muuttuu kaihoisaksi muisteloksi. Ja sitten tulee ne iloiset muistot...mitä Barbie milloinkin teki ja millainen se oli." Näin luki ihanassa lohdutuskirjeessä, jonka sain ystävältäni. Lämmin kiitos kaikille meitä muistaneille! Ihanaa kun joku tajuaa mitä on kun koira kuolee.....koiraihminen sen ymmärtää...Ajatukseen Barbien poismenosta on toki jo vähän totuttu...ja ratkaisu tuntui oikealta tässä vaiheessa. Varsinkin kun eläinlääkäri kertoi huulessa olleen haavan olevan todennäköisesti
levyepiteelikarsinoomaa,siksi haava pysyi lukuisista
antibiooteista huolimatta aina
auki. Cindy-koiramme on ollut
kaverin puuttumisesta hieman allapäin
....ymmärrettävää...
mutta reippaat lenkit ihanassa
syysilmassa saavat hännän heilumaan....
ja samalla piristyy omakin mieli.
Tässä Barbie pentuna...juuri uuteen kotiin tulleena....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti